Chihuahua
Lisää tietoa; Chihuahua Ry
Teksti lainattu chihuahuan jalostuksen tavoiteohjelmasta
CHIHUAHUAN ROTUKOHTAINEN JALOSTUKSEN TAVOITEOHJELMA
Hyväksytty rotujärjestön yleiskokouksessa 3.11.2012
SKL:n jalostustieteellinen toimikunta hyväksynyt 18.12.2012
Voimassa 1.1.2013-31.12.2017
Chihuahua on ikivanha koirarotu. Chihuahuan tyyppisiä
kääpiökoiria on kuvattu ympäri maailmaa jo tuhansia vuosia vanhoissa
maalauksissa ja piirroksissa. Rodun varsinaisen jalostustyön suorittivat
amerikkalaiset kasvattajat, jotka 1800- luvun puolivälistä alkaen toivat pieniä
koiria Meksikon Chihuahuasta ja muokkasivat rodun yhtenäiseksi niin, että rotu
rekisteröitiin USA:ssa 1904. USA:ssa rotu on ollut aina valtavan suosittu ja on
pikkuhiljaa saanut suurta kannatusta useissa Euroopan maissa ja esim.
Japanissa. Suomalainen chihuahua-kanta pohjautuu Englannista ja Ruotsista
1960-luvulla tuotuihin koiriin.
Chihuahua on varsin terve ja pitkäikäinen koirarotu.
Rotumääritelmä on konstailematon, pyrkimyksenä jalostaa pieni, terverakenteinen,
reipas ja älykäs koira. Rotumääritelmän kaksi ongelmakohtaa ovat pyrkimys
mahdollisimman pieneen kokoon ja tulkintoja herättävä kuvaus kallon muodosta,
jonka tulee olla "apple dome", omenan muotoinen. Kääpiömäisyys sinänsä altistaa
esim. synnytysongelmille, vesipäisyydelle ja eliniän lyhenemiselle.
Jalostaessamme maailman pienintä koirarotua on koon kanssa tasapainoilu
jatkuvasti jalostustyössä huomioitava "ongelma". Kallon muoto jättää paljon
varaa tulkinnoille, mutta tässäkään kohdassa rotumääritelmä ei hae liioiteltua
tennispallonpyöreää kalloa, joka altistaisi esim. vesipäisyydelle.
Kohtuullisuus on chihuahuankin rotumääritelmän tulkinnoissa olennaista.
Rodussa esiintyvät terveysongelmat ovat toistaiseksi
pysyneet enemmän yksilöongelmina kuin koko rodun elinkelpoisuutta uhkaavina
laajasti perimässä levinneinä sairauksina. Silti jatkuva varovaisuus ja
huolellisuus jalostustyössä ovat tarpeen rodun terveyden vaalimiseksi.
Chihuahuan tärkein tehtävä on olla seurakoira ja kumppani ihmiselle. Lemmikit ovat
usein täysivaltaisia perheenjäseniä ja niiden sairaudet koetaan suurena
huolenaiheena. Tästäkin syystä jalostuksessa tulee pyrkiä mahdollisimman
terveisiin ja pitkäikäisiin koiriin.
Suomalainen chihuahuakasvatus on erittäin korkealaatuista.
Huippukoiramme pärjäävät loistavasti näyttelykehissä maailmallakin, kanta on
suhteellisen tervettä, ja kasvatus on pysynyt vastuullisissa käsissä. Suurin
osa kasvattajista on pienkasvattajia ja pennut varttuvat kotioloissa.
Kasvattajat myös noudattavat pääsääntöisesti hyvin Suomen Kennelliiton sääntöjä
ja ohjeita sekä Chihuahua ry:n jalostuksen tavoiteohjelmassa kirjattuja
periaatteita. Rotujärjestön kannalta suurin ongelma on, etteivät kasvattajat
ole yhteydessä yhdistyksen jalostustoimikuntaan pentuetta suunnitellessaan.
Vain prosentti syntyneistä pentueista on saanut jalostustoimikunnan suosituksen
vaikka iso osa syntyneistä pentueista täyttää vaadittavat ehdot. Tässä
tilanteessa jalostuksen pitkäjännitteinen ohjaaminen ei ole mahdollista ja
yhdistyksen tehtäväksi onkin jäänyt tulosten kirjaaminen ja tilanteen tarkkailu
jälkikäteen. Tällä hetkellä yhdistys kokee tärkeimmäksi tehtäväkseen
luotettavien terveystietojen keräämisen sekä tiedotus ja valistustyön. Lisäksi
yhdistys on huolissaan rekisteröimättömien koirien kasvatuksen ja lähinnä
Baltian ja muun Itä-Euroopan maista tuotujen paperittomien koirien jatkuvasta
lisääntymisestä. Rodun suosion laskiessa ja pentujen kysynnän pienentyessä
tällainen toiminta todennäköisesti vähenee, mutta silti pennunostajia tulee jatkuvasti
valistaa ns. pimeän pennun ostamisen vaaroista.
Edelliseen jalostuksen tavoiteohjelmaan kirjatut tavoitteet
ovat toteutuneet hyvin. Rotu kuuluu PEVISAan polvien osalta, ja kaikki
jalostukseen käytettävät koirat ovat polvitarkastettuja. Silmä- ja sydäntarkastusten
määrät ovat kasvaneet vuosittain. Lisäksi rodussa esiintyviä selkäsairauksia on
kartoitettu terveyskyselyn avulla. Vanhojen, yli 9-vuotiaiden koirien
silmätarkastuksia tuetaan siten, että rotujärjestö maksaa osan tarkastuksen
hinnasta. Koirien omistajille tarkoitettu terveys- ja luonnekysely on tehty
vuosittain internetin välityksellä. Yhdistys tukee tutkimusta syringomyelian ja
chiarin epämuodostuman esiintymisestä chihuahualla.
Ainoa edellisessä tavoiteohjelmassa mainittu asia, jota ei
ole toteutettu on se, että jalostukseen suositeltaessa näyttelytulosten
rinnalle otettaisiin käyttöön myös toko- ja agility-tulokset.
RODUN TAUSTA
Chihuahuan alkuperästä on useita eri teorioita, joista
yhdenkään todenperäisyyttä ei ole pystytty vahvistamaan dokumentoidun tiedon
puuttuessa. Sen on väitetty olevan alkuperältään Kiinasta, Meksikosta ja
Egyptistä, josta se olisi levinnyt useiden Välimeren maiden kautta Maltalle.
Jotkut uskovat sen olevan jalostettu xoloitzcuintlista, alkuperäisestä
meksikolaisesta karvattomasta koirasta. Muinaisjäännökset tukevat käsitystä
Maltasta tai Meksikosta alkuperäismaana. Chihuahuaa muistuttavia saviveistoksia
ja kuvia, joiden aika on määritelty jopa noin 500 ja 2000 v. välille eKr., on
löydetty meksikolaisista kaivauksista, mutta ne muistuttavat usein aivan yhtä
paljon muita Meksikon kansallisrotuja (xolo, xoloitzcuintli) kuin
chihuahuaakin. Tästä yhdennäköisyydestä johtuen ei voitane koskaan varmuudella
selvittää olivatko chihuahuan esi-isät todellakin maya-intiaanien (400-luvulla),
tolteekkien (800-luvulla) ja atsteekkien (1300-1500 -luvuilla) korkeassa
arvossa pidettyjä lemmikkejä. Hernando Cortéz hävitti atsteekkien kulttuurin
1500-luvun alkupuolella, mutta osa heistä ja heidän koiristaan säilyi. Kun
amerikkalaiset löysivät rodun uudelleen 1850-luvulla Chihuahuanimisestä kylästä
Meksikosta, muodostui yleiseksi käsitykseksi, että ihmeelliset pienet koirat
polveutuivat atsteekkien pyhistä koirista.
Toinen teoria johtaa Maltan saarelle. Chihuahuaa muistuttava
koira löytyi muumiona 3000 vuotta vanhasta haudasta. Muumiolla oli päälaella
chihuahualle tunnusomainen molera eli aukile. Maltan väestö kasvatti näitä
pieniä koiria, ja eräs noin 100 v. eKr. peräisin oleva savipatsas esittää
miestä, jolla on kaksi chihuahuaa remmissä. Vähitellen nämä pienet koirat,
joita aluksi kutsuttiin Maltese Terriereiksi, levisivät ympäri Eurooppaa. Tämän
teorian mukaan chihuahua olisi alkujaan eurooppalainen rotu, jonka
espanjalaiset ovat levittäneet Meksikoon. Tätä teoriaa tukee se, että noin vuonna
1482 Botticelli maalasi Sikstuksen kappeliin Mooseksen elämästä kertovaan
freskoon selvästi tunnistettavan chihuahuan - siis jo kymmenen vuotta ennen
Kolumbuksen retkeä uuteen maailmaan. Chihuahuan omaperäinen ulkomuoto on
kerännyt ympärilleen salaperäisyyden hunnun. Sen erikoiseen olemukseen on
aikojen saatossa liitetty erilaisia kertomuksia, joiden todenperäisyyttä ei ole
pystytty selvittämään. Atsteekkien aikakaudella uskottiin olevan mahdollista
siirtää isännän synnit koiraan. On väitetty, että isännän kuoltua chihuahua
haudattiin elävänä isäntänsä viereen tai poltettiin elävänä kuolleen isäntänsä
kanssa. Chihuahuan oli tarkoitus ottaa tunnolleen isäntänsä synnit ja johtaa
tämän sielu kuoleman valtakunnan läpi autuuden maahan. Uskottiin myös, että chihuahua
pystyi parantamaan sairaita siirtämällä taudin toiseen ihmiseen. Chihuahuaa
voitiin käyttää kuin kuumavesipulloa erilaisten oireiden lievittämiseen, sen
uskottiin auttavan esim. reumatismista ja astmasta kärsiviä. Erään teorian
mukaan chihuahuat olivat maakoloissa eläneitä pieniä rohkeita koiria, joista
tiukan paikan tullen valmistettiin erilaisia aterioita. Jotkut Chihuahuan
tasangoilla liikkuneet meksikolaiset ovat jopa väittäneet nähneensä siellä
villejä chihuahualaumoja, mutta todennäköisesti he ovat kuitenkin törmänneet
preeriakoiriin. On myös väitetty, että chihuahua olisi alun perin ollut
Meksikon vuorilla elävä villieläin, joka kiipeili puissa ja liikkui vain öisin.
Monet chihuahuan erikoisominaisuudet tukevatkin tätä väitettä. Chihuahualle on
tunnusomaista rubiinisilmät, käyrät kynnet, suuret korvat ja litteä häntä,
joita esiintyy juuri Keski- ja Etelä-Amerikan viidakoissa ja sademetsissä
elävillä pikkunisäkkäillä. Tällaiset tarinat on kuitenkin syytä jättää oman
arvoonsa, sillä niille ei ole olemassa mitään tieteellistä pohjaa.
Kuten yhteenvedossa todettiin, chihuahuan dokumentoitu
historia alkaa n. vuoden 1900- tienoilla, jolloin Yhdysvalloissa kehitettiin
Meksikosta tuoduista kääpiökoirista nykyisin tunnettu rotu. 1888 James Watson
mainitaan ensimmäisenä rodun kasvattajana. Amerikassa rekisteröitiin
ensimmäinen chihuahua vuonna 1904 ja se oli nimeltään Midget. Amerikan
Chihuahua club perustettiin 1923. Englannissa ensimmäinen chihuahua
rekisteröitiin 1907 ja Meksikossa ensimmäinen chihuahua rekisteröitiin vasta
1934. Rodulle annettiin nimi Meksikon pohjoisen maakunnan Chihuahuan mukaan.
Lyhyt- ja pitkäkarvaiset chihuahuat rekisteröitiin aina 1940-luvulle asti
siten, että karvanlaatuja ei eritelty, joten niiden esiintyvyydestä ei ole
tarkkaa tietoa, eikä tiedetä varmasti, onko Meksikosta tuoduissa alkuperäisissä
koirissa ollut myös pitkäkarvaisia yksilöitä. Ilmeisesti rodun kehittämisessä
on käytetty Meksikosta tuotujen kääpiökoirien lisäksi mahdollisesti
kääpiöpystykorvia ja muita kääpiörotuja, jolloin on saatu kehitettyä
pitkäkarvainen chihuahua. Lyhyt- ja pitkäkarvaiset chihuahuat rekisteröitiin
aina 1940- luvulle asti siten, että karvanlaatuja ei eritelty, joten niiden
esiintyvyydestä ei ole tarkkaa tietoa, eikä tiedetä varmasti, onko Meksikosta
tuoduissa alkuperäisissä koirissa ollut myös pitkäkarvaisia yksilöitä.
Nykyinen käyttötarkoitus
Chihuahua-rodut kuuluvat FCI:n roturyhmään nro 9. Rotujen
käyttötarkoitus on olla seurakoirina.