Chihuahua

Lisää tietoa; Chihuahua Ry

Teksti lainattu chihuahuan jalostuksen tavoiteohjelmasta

CHIHUAHUAN ROTUKOHTAINEN JALOSTUKSEN TAVOITEOHJELMA

Hyväksytty rotujärjestön yleiskokouksessa 3.11.2012

SKL:n jalostustieteellinen toimikunta hyväksynyt 18.12.2012

Voimassa 1.1.2013-31.12.2017

Chihuahua on ikivanha koirarotu. Chihuahuan tyyppisiä kääpiökoiria on kuvattu ympäri maailmaa jo tuhansia vuosia vanhoissa maalauksissa ja piirroksissa. Rodun varsinaisen jalostustyön suorittivat amerikkalaiset kasvattajat, jotka 1800- luvun puolivälistä alkaen toivat pieniä koiria Meksikon Chihuahuasta ja muokkasivat rodun yhtenäiseksi niin, että rotu rekisteröitiin USA:ssa 1904. USA:ssa rotu on ollut aina valtavan suosittu ja on pikkuhiljaa saanut suurta kannatusta useissa Euroopan maissa ja esim. Japanissa. Suomalainen chihuahua-kanta pohjautuu Englannista ja Ruotsista 1960-luvulla tuotuihin koiriin.

Chihuahua on varsin terve ja pitkäikäinen koirarotu. Rotumääritelmä on konstailematon, pyrkimyksenä jalostaa pieni, terverakenteinen, reipas ja älykäs koira. Rotumääritelmän kaksi ongelmakohtaa ovat pyrkimys mahdollisimman pieneen kokoon ja tulkintoja herättävä kuvaus kallon muodosta, jonka tulee olla "apple dome", omenan muotoinen. Kääpiömäisyys sinänsä altistaa esim. synnytysongelmille, vesipäisyydelle ja eliniän lyhenemiselle. Jalostaessamme maailman pienintä koirarotua on koon kanssa tasapainoilu jatkuvasti jalostustyössä huomioitava "ongelma". Kallon muoto jättää paljon varaa tulkinnoille, mutta tässäkään kohdassa rotumääritelmä ei hae liioiteltua tennispallonpyöreää kalloa, joka altistaisi esim. vesipäisyydelle. Kohtuullisuus on chihuahuankin rotumääritelmän tulkinnoissa olennaista.

Rodussa esiintyvät terveysongelmat ovat toistaiseksi pysyneet enemmän yksilöongelmina kuin koko rodun elinkelpoisuutta uhkaavina laajasti perimässä levinneinä sairauksina. Silti jatkuva varovaisuus ja huolellisuus jalostustyössä ovat tarpeen rodun terveyden vaalimiseksi. Chihuahuan tärkein tehtävä on olla seurakoira ja kumppani ihmiselle. Lemmikit ovat usein täysivaltaisia perheenjäseniä ja niiden sairaudet koetaan suurena huolenaiheena. Tästäkin syystä jalostuksessa tulee pyrkiä mahdollisimman terveisiin ja pitkäikäisiin koiriin.

Suomalainen chihuahuakasvatus on erittäin korkealaatuista. Huippukoiramme pärjäävät loistavasti näyttelykehissä maailmallakin, kanta on suhteellisen tervettä, ja kasvatus on pysynyt vastuullisissa käsissä. Suurin osa kasvattajista on pienkasvattajia ja pennut varttuvat kotioloissa. Kasvattajat myös noudattavat pääsääntöisesti hyvin Suomen Kennelliiton sääntöjä ja ohjeita sekä Chihuahua ry:n jalostuksen tavoiteohjelmassa kirjattuja periaatteita. Rotujärjestön kannalta suurin ongelma on, etteivät kasvattajat ole yhteydessä yhdistyksen jalostustoimikuntaan pentuetta suunnitellessaan. Vain prosentti syntyneistä pentueista on saanut jalostustoimikunnan suosituksen vaikka iso osa syntyneistä pentueista täyttää vaadittavat ehdot. Tässä tilanteessa jalostuksen pitkäjännitteinen ohjaaminen ei ole mahdollista ja yhdistyksen tehtäväksi onkin jäänyt tulosten kirjaaminen ja tilanteen tarkkailu jälkikäteen. Tällä hetkellä yhdistys kokee tärkeimmäksi tehtäväkseen luotettavien terveystietojen keräämisen sekä tiedotus ja valistustyön. Lisäksi yhdistys on huolissaan rekisteröimättömien koirien kasvatuksen ja lähinnä Baltian ja muun Itä-Euroopan maista tuotujen paperittomien koirien jatkuvasta lisääntymisestä. Rodun suosion laskiessa ja pentujen kysynnän pienentyessä tällainen toiminta todennäköisesti vähenee, mutta silti pennunostajia tulee jatkuvasti valistaa ns. pimeän pennun ostamisen vaaroista.

 

Edelliseen jalostuksen tavoiteohjelmaan kirjatut tavoitteet ovat toteutuneet hyvin. Rotu kuuluu PEVISAan polvien osalta, ja kaikki jalostukseen käytettävät koirat ovat polvitarkastettuja. Silmä- ja sydäntarkastusten määrät ovat kasvaneet vuosittain. Lisäksi rodussa esiintyviä selkäsairauksia on kartoitettu terveyskyselyn avulla. Vanhojen, yli 9-vuotiaiden koirien silmätarkastuksia tuetaan siten, että rotujärjestö maksaa osan tarkastuksen hinnasta. Koirien omistajille tarkoitettu terveys- ja luonnekysely on tehty vuosittain internetin välityksellä. Yhdistys tukee tutkimusta syringomyelian ja chiarin epämuodostuman esiintymisestä chihuahualla.

Ainoa edellisessä tavoiteohjelmassa mainittu asia, jota ei ole toteutettu on se, että jalostukseen suositeltaessa näyttelytulosten rinnalle otettaisiin käyttöön myös toko- ja agility-tulokset.

RODUN TAUSTA

Chihuahuan alkuperästä on useita eri teorioita, joista yhdenkään todenperäisyyttä ei ole pystytty vahvistamaan dokumentoidun tiedon puuttuessa. Sen on väitetty olevan alkuperältään Kiinasta, Meksikosta ja Egyptistä, josta se olisi levinnyt useiden Välimeren maiden kautta Maltalle. Jotkut uskovat sen olevan jalostettu xoloitzcuintlista, alkuperäisestä meksikolaisesta karvattomasta koirasta. Muinaisjäännökset tukevat käsitystä Maltasta tai Meksikosta alkuperäismaana. Chihuahuaa muistuttavia saviveistoksia ja kuvia, joiden aika on määritelty jopa noin 500 ja 2000 v. välille eKr., on löydetty meksikolaisista kaivauksista, mutta ne muistuttavat usein aivan yhtä paljon muita Meksikon kansallisrotuja (xolo, xoloitzcuintli) kuin chihuahuaakin. Tästä yhdennäköisyydestä johtuen ei voitane koskaan varmuudella selvittää olivatko chihuahuan esi-isät todellakin maya-intiaanien (400-luvulla), tolteekkien (800-luvulla) ja atsteekkien (1300-1500 -luvuilla) korkeassa arvossa pidettyjä lemmikkejä. Hernando Cortéz hävitti atsteekkien kulttuurin 1500-luvun alkupuolella, mutta osa heistä ja heidän koiristaan säilyi. Kun amerikkalaiset löysivät rodun uudelleen 1850-luvulla Chihuahuanimisestä kylästä Meksikosta, muodostui yleiseksi käsitykseksi, että ihmeelliset pienet koirat polveutuivat atsteekkien pyhistä koirista.

Toinen teoria johtaa Maltan saarelle. Chihuahuaa muistuttava koira löytyi muumiona 3000 vuotta vanhasta haudasta. Muumiolla oli päälaella chihuahualle tunnusomainen molera eli aukile. Maltan väestö kasvatti näitä pieniä koiria, ja eräs noin 100 v. eKr. peräisin oleva savipatsas esittää miestä, jolla on kaksi chihuahuaa remmissä. Vähitellen nämä pienet koirat, joita aluksi kutsuttiin Maltese Terriereiksi, levisivät ympäri Eurooppaa. Tämän teorian mukaan chihuahua olisi alkujaan eurooppalainen rotu, jonka espanjalaiset ovat levittäneet Meksikoon. Tätä teoriaa tukee se, että noin vuonna 1482 Botticelli maalasi Sikstuksen kappeliin Mooseksen elämästä kertovaan freskoon selvästi tunnistettavan chihuahuan - siis jo kymmenen vuotta ennen Kolumbuksen retkeä uuteen maailmaan. Chihuahuan omaperäinen ulkomuoto on kerännyt ympärilleen salaperäisyyden hunnun. Sen erikoiseen olemukseen on aikojen saatossa liitetty erilaisia kertomuksia, joiden todenperäisyyttä ei ole pystytty selvittämään. Atsteekkien aikakaudella uskottiin olevan mahdollista siirtää isännän synnit koiraan. On väitetty, että isännän kuoltua chihuahua haudattiin elävänä isäntänsä viereen tai poltettiin elävänä kuolleen isäntänsä kanssa. Chihuahuan oli tarkoitus ottaa tunnolleen isäntänsä synnit ja johtaa tämän sielu kuoleman valtakunnan läpi autuuden maahan. Uskottiin myös, että chihuahua pystyi parantamaan sairaita siirtämällä taudin toiseen ihmiseen. Chihuahuaa voitiin käyttää kuin kuumavesipulloa erilaisten oireiden lievittämiseen, sen uskottiin auttavan esim. reumatismista ja astmasta kärsiviä. Erään teorian mukaan chihuahuat olivat maakoloissa eläneitä pieniä rohkeita koiria, joista tiukan paikan tullen valmistettiin erilaisia aterioita. Jotkut Chihuahuan tasangoilla liikkuneet meksikolaiset ovat jopa väittäneet nähneensä siellä villejä chihuahualaumoja, mutta todennäköisesti he ovat kuitenkin törmänneet preeriakoiriin. On myös väitetty, että chihuahua olisi alun perin ollut Meksikon vuorilla elävä villieläin, joka kiipeili puissa ja liikkui vain öisin. Monet chihuahuan erikoisominaisuudet tukevatkin tätä väitettä. Chihuahualle on tunnusomaista rubiinisilmät, käyrät kynnet, suuret korvat ja litteä häntä, joita esiintyy juuri Keski- ja Etelä-Amerikan viidakoissa ja sademetsissä elävillä pikkunisäkkäillä. Tällaiset tarinat on kuitenkin syytä jättää oman arvoonsa, sillä niille ei ole olemassa mitään tieteellistä pohjaa.

Kuten yhteenvedossa todettiin, chihuahuan dokumentoitu historia alkaa n. vuoden 1900- tienoilla, jolloin Yhdysvalloissa kehitettiin Meksikosta tuoduista kääpiökoirista nykyisin tunnettu rotu. 1888 James Watson mainitaan ensimmäisenä rodun kasvattajana. Amerikassa rekisteröitiin ensimmäinen chihuahua vuonna 1904 ja se oli nimeltään Midget. Amerikan Chihuahua club perustettiin 1923. Englannissa ensimmäinen chihuahua rekisteröitiin 1907 ja Meksikossa ensimmäinen chihuahua rekisteröitiin vasta 1934. Rodulle annettiin nimi Meksikon pohjoisen maakunnan Chihuahuan mukaan. Lyhyt- ja pitkäkarvaiset chihuahuat rekisteröitiin aina 1940-luvulle asti siten, että karvanlaatuja ei eritelty, joten niiden esiintyvyydestä ei ole tarkkaa tietoa, eikä tiedetä varmasti, onko Meksikosta tuoduissa alkuperäisissä koirissa ollut myös pitkäkarvaisia yksilöitä. Ilmeisesti rodun kehittämisessä on käytetty Meksikosta tuotujen kääpiökoirien lisäksi mahdollisesti kääpiöpystykorvia ja muita kääpiörotuja, jolloin on saatu kehitettyä pitkäkarvainen chihuahua. Lyhyt- ja pitkäkarvaiset chihuahuat rekisteröitiin aina 1940- luvulle asti siten, että karvanlaatuja ei eritelty, joten niiden esiintyvyydestä ei ole tarkkaa tietoa, eikä tiedetä varmasti, onko Meksikosta tuoduissa alkuperäisissä koirissa ollut myös pitkäkarvaisia yksilöitä.

Nykyinen käyttötarkoitus

Chihuahua-rodut kuuluvat FCI:n roturyhmään nro 9. Rotujen käyttötarkoitus on olla seurakoirina.